Pyydykset

Ainoastaan kaupallisten kalastajien rekisteriin merkitty saa käyttää kaupalliseen kalastukseen tarkoitettuja pyydyksiä.

Tällaisia pyydyksiä ovat trooli sekä muualla kuin leveysasteen 67°00’N pohjoispuolisissa vesissä verkot, joiden yhteen laskettu pituus on pyynti- tai venekuntaa kohden enemmän kuin 240 metriä. Yleisellä vesialueella meressä ja Suomen talousvyöhykkeellä kaupalliseen kalastukseen tarkoitettuja pyydyksiä ovat lisäksi:

Isorysä sekä pyynti- tai venekuntaa kohden koukkupyydykset, joissa on yhteensä enemmän kuin 100 koukkua. Kalastusta harjoitettaessa ei saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa ja häiriötä ympäristölle, muille vesilläliikkujille, muulle luvalliselle kalastukselle taikka rannan omistajalle tai haltijalle. Kalastusta ei saa harjoittaa viittäkymmentä metriä lähempänä mainittua troolia ja isorysää.

Lisätietoa pyydyksistä sekä pyydysten merkinnöistä:

• Pyydysten asettaminen ja merkintä
• Kaupalliseen kalastukseen tarkoitetut pyydykset
• Pyydyksiä koskevat yleiset säännökset

Seisovat pyydykset

Seisovalla pyydyksellä tarkoitetaan paikalleen pyyntiin laskettua kalanpyydystä, kuten verkkoa, pitkääsiimaa ja muuta koukkupyydystä, rysää, katiskaa ja muuta sulkupyydystä.

Verkkoja lienee käytetyn kalastuksessa vuosituhansia. Kalan uidessa verkon silmään, se jää kiinni. Eri kokoisilla verkon silmillä voidaan säädellä sitä, minkä kokoisia kaloja verkkoon jää.

Verkot voidaan käyttötarkoituksensa perusteella jakaa pohja-, välivesi- ja pintaverkkoihin.

Pohjaverkot ovat pohjaan laskettavia pyydyksiä, joiden yläpaulan noste on alapaulan painoa pienempi. Pohjaverkoilla kalastetaan monia lajeja, jotka määrittelevät verkon mitat ja pyyntitavan. Välivesiverkot on valmistettu niin, että pyydys voidaan upottaa haluttuun syvyyteen kannatusten avulla. Verkon yläpaulan kannatus on tavallisesti yhtä suuri kuin alapaulan paino, jolla verkko saadaan pysymään suorassa ja syvyys säädetyksi lisäpainon ja kannatuksen avulla. Pintaverkoissa on yläpaula niin kantava, että verkko pysyy kokonaan pinnassa. Alapaula painaa vain sen verran, mitä tarvitaan pitämään liina halutulla kireydellä.

Verkko on rysän tavoin passiivinen pyydys. Pyyntimuoto on loppunut monilla alueilla hyljekannan kasvun johdosta.

Rysillä tai niihin verrattavissa olevilla saartopyydyksillä kalastetaan koko merialueella lohta, siikaa, silakkaa ja suomukaloja. Sisävesillä rysään uivat muikku ja suomukalat. Rysä on passiivinen pyydys: se kalastaa ”itsekseen”.

Rysän ideana on se, että pyydys viedään sellaiseen paikkaan, jossa kalojen oletetaan liikkuvan. Uidessaan sisään nieluiksi sanotuista kapenevista rysän osista kalat päätyvät kalapesään, josta ne eivät osaa enää ulos. Kalat eivät vahingoitu rysässä ja rysää kokiessa on kalastajan helppo saaliin joukosta eritellä esimerkiksi alimittaiset kalat.

Rysien koko ja tekniikka vaihtelevat. Eri kaloja varten tarvitaan erilaisia pyydyksiä. Rysätyyppejä on useita.

Hylkeet vaikeuttavat rysäpyyntiä huomattavasti. Ne voivat repiä perinteisen rysän ja siihen uineet kalat. Ponttonirysien (PU-rysien) käyttöönotto on mahdollistanut rysäpyynnin jatkumisen. Tällainen rysä on tehty hylkeen kestävästä havaksesta, ja se on paljon perinteistä pyydystä kalliimpi.

Kiinteät pyydykset

Kiinteällä pyydyksellä tai kalastuslaitteella tarkoitetaan patoa tai muuta kalastukseen tarkoitettua pysyväisluonteista rakennelmaa. Kiinteät puiset kalastusrakenteet, kuten liistekatiskat, erilaiset patopyydykset ja kalojen liikkeitä ohjailevat aitamaiset rakenteet, ovat paikallaan pysyvään tai virtaavaan veteen rakennettuja sulkupyydyksiä, jotka sijoitetaan kalojen säännöllisille kulkureiteille tai kutupaikoille. Tällaiset puiset rakenteet ovat tyypillisesti koostuneet useista eri osista, kuten johdinaidoista ja varsinaisista sulkupyydyksistä tai niihin on voitu liittää irrallisia pyydysmekanismeja, kuten verkkoja tai mertoja.

Nykyään kalapatoja käytetään lähinnä Pohjois-Suomessa nahkiaisen sekä vähäisessä määrin myös lohen ja siian pyynnissä. Käytetyt rakenteet ovat 5-20 metriin pitkiä. Nahkiaisrysiä ja -mertoja käytetään perinteiseen tapaan, mutta lohen ja siian pyynnissä käytetään verkkoja, jotka on sijoitettu useimmiten padon päähän virran suuntaisesti. Tarkoituksena on silloin pyydystää kaloja, jotka lepäävät padon muodostamassa kosteessa. Kalojen ohjaamiseen voidaan käyttää myös aitaverkkoa, joka on sijoitettu rannan ja padon väliin. Koko joen ylittävä patoaminen on nykyisin kielletty.

Liikkuvat pyydykset

Liikkuvalla pyydyksellä tarkoitetaan nuottaa, troolia tai verkkoa, jota vedetään tai jota virta kuljettaa.

Troolikalastusta harjoitetaan Suomessa avomerellä ja jonkin verran myös sisävesissä. Troolari vetää perässään laahusnuottaa eli pussimaista verkkoa. Vedon jälkeen laahusnuotta eli trooli ja sen mukana saalis kelataan takaisin alukseen. Suurin osa kotimaisen ammattikalastuksen saaliista on troolikalastettua silakkaa tai kilohailia.

Troolari voi vetää troolia yksin, tai kalastaa voidaan myös kahdella aluksella paritroolauksena. Silloin pyydys on kiinni molemmissa aluksissa, ja laahusnuotta saadaan levitettyä suuremmaksi kuin yhden aluksen vetämänä.

Pohjatroolauksessa (turskan kalastus) troolia vedetään veden pohjaa pitkin, välivesitroolauksessa ja lähellä pohjaa kalastettaessa (silakka ja kilohaili) pyydys kulkee pohjan yläpuolella.

Nuottaaminen perustuu ennakoivaan luotaamiseen, jolla kalaparvet paikannetaan. Nuotta on useista verkoista rakennettu ja sen perään kalaparvi yritetään saartaa. Nuotta lasketaan yleensä veneestä ja se voidaan vetää veneeseen tai rantaan. Talvinuottaa vedetään jään alla. Suomessa tavallisimpia nuotalla kalastettavia kaloja ovat muikku, silakka, siika ja kuore. Erilaisia nuottatyyppejä ovat mm. rantanuotta, talvinuotta, selkänuotta, muikkunuotta, silakkanuotta, kurenuotta, kierrenuotta ja laahusnuotta eli trooli. Syksyllä nuottaminen on tehokas hoitopyyntimuoto. Vesistön syvyydestä riippuen voidaan valita sopivan pyyntikorkuisia nuottia.